Jäsenten kirjautuminen

Pohjanmaan eläinlääkäriseuran vaiheista

Pohjanmaan ensimmäinen eläinlääkäri tuli Vaasaan vuonna 1846 ja vuosisadan loppuun mennessä alueella oli 7 läänineläinlääkäriä. 1900-luvulla virkoja tuli lisää ja nimitys muutettiin piirieläinlääkäriksi. Ensimmäinen kunnaneläinlääkäri aloitti toimintansa Närpiössä 1905 ja vuonna 1917 Pohjanmaalla toimi 14 piiri- ja 9 kunnaneläinlääkäriä. Eläinläääkärien lukumään lisääntyessä syntyi eri puolilla maata tarve kokoontua sekä yhteisten ammattiasioiden, että virkistyksen merkeissä. Myös laajalla Pohjanmaalla kypsyi ajatus perustaa oma yhdistys. Tässä mielessä Kokkolan läänineläinlääkärin Karl Bruno Millerin aloitteesta 13  virkaveljeä kokoontui yhdistyksen perustavaan kokoukseen Seinäjoelle 23. päivänä syyskuuta 1917 . Kutsua noudattivat herrat Albrecht Närpiöstä, Gahmberg ja Helander Vaasasta, Haane Alavudelta, Henriksson Oulusta, Hertzen Seinäjoelta,  Laurell Lapväärtistä, Rantanen Lapualta, Rauma Ilmajoelta, Swanljung Raahesta sekä kokoonkutsujina Ehrström Pietarsaaresta, Miller Kokkolasta  ja Suvanto Kauhajoelta.

Kokouksessa päätettiin perustaa yhdistys, jonka nimeksi tuli Österbottens Veterinärer - Pohjanmaan Eläinlääkärit. Yhdistykselle valittiin 3-henkinen johtokunta, jonka puheenjohtajaksi tuli Miller ja sihteeri-rahastonhoitajaksi Pietarsaaren kaupungineläinlääkäri Walter Ehrsrtröm. Kokouksia tuli yhdistyksen pitää kaksi vuodessa. Yhdistykseltä on säilynyt Ehrsrtrömin hankkimissa mustakantisissa vihkoissa pöytäkirjat ja hyväksytyt tilinpäätökset sen perustamisesta vuoteen 1972 saakka. PES:n 50-vuotishistoriikin kirjoittaja, kunnaneläinlääkäri Armi Kormi todetesikin: ”Erittäin merkittävä seikka on, että Pohjanmaan eläinlääkärit näin ollen perustivat yhdistyksen, perustellusti voitaneen väittää maan ensimmäisen paikallisseuran, kun muualla oli löysät klubimuotoiset yhtymät”. Myös Suomen Eläinlääkäriliitto allekirjoittajina Julius Holmberg ja Kari Tuominen esitti seuran täyttäessä 50 vuotta ”kunnioittavat onnentoivotuksensa maamme vanhimmalle eläinlääkäriseuralle”.

Pöytäkirjojen valossa seura toimi ilman omia sääntöjä täysin yhdistysmuotoisesti. Vasta 18.11.1930 Kokkolassa ehdotettiin sääntöjen laatimista. Säännöt hyväksyttiin kokouksessa Kokkolassa 9.10.1932, jolloin ne myös päätettiin painattaa. Viiden vuoden kuluttua Seinäjoella 10.10.1937 tarkistettiin säännöt, jolloin seuran nimeksi tuli Österbottens Veterinärsällskap - Pohjanmaan Eläinlääkäriseura ja toiminta-alueeksi Vaasan, Oulun ja Lapin lääni. Seura päätettiin rekisteröidä vasta jakamisen jälkeen kokouksessa Kokkolassa 1.3.1964 ja rekisteröinti todettiin kokouksessa Seinäjoella 28.2.1965. Seuraan sääntöihin on viimeinen muutos tehty syyskokouksessa Vaasassa 23.11.1895.

Jäsenmäärän kasvaessa seuran jakaminen tuli puheeksi Kemissä 20.3.1960 ja jako hyväksyttiin Kokkolassa 12.2.1961. Jaon toivottiin lisäävän osanottoa kokouksiiin, sillä pitkät matkat kokouspaikalle olivat vieneet paljon vapaa-ajasta. Pohjoisen seuran nimeksi tuli Pohjois-Suomen Eläinlääkäriseura ja eteläinen osa sai pitää seuran alkuperäisen nimen. Rahavarat jaettiin tasan molempien yhdistysten  kesken. PES:n alueeksi määrättiin Vaasan lääni vaikka aluerajoja ei päätöksen mukaan tarvitse orjallisesti noudattaa. Kokouksessa molemmille yhdistyksille valittiin toimihenkilöt vanhojen sääntöjen mukaan. PES:n ensimmäiseen johtokuntaan valittiin puheenjohtajaksi Maurice Harju-Jeanty, varapuheenjohtajaksi John Morelius ja sihteeri-rahastonhoitajaksi Mikko Mattila.

Jäsenmäärän kehitys

Eläinlääkäreitä alueella oli 23 vuonna 1917, kun seura perustettiin.  Seuran jäseniksi heistä liittyi 17.  1950- ja 1960-luvuilla eläinmäärät lisääntyivät nopeasti, mikä oli seurausta mullistuksesta maataloudessa ja karjanhoidossa. Tämä erityisesti Etelä-Pohjanmaalla. Ajanjaksona 1960-85 rehumäärä täällä nelinkertaistui, sianlihan  tuotanto  viisinkertaistui , naudanlihan tuotanto yli kaksinkertaistui ja turkistuotanto lisääntyi moninkertaisesti. Tehostunut tuotanto vaati tuekseen laboratoriopalveluksia. Kunnallisten elintervikelaboratorioiden merkitys kasvoi. Seinäjoelle tuli nykyinen Eviran laboratorio. Lemmikkieläimet toivat mukanaan pieneläinklinikoita, ravitoiminta hevosklinikoita. Kaikki tämä toi mukanaan mullistuksen myös eläinlääkärien työkenttään. 1961 jaon aikaan seurassa oli 65 jäsentä, niistä 26 meni pohjoiseen seuraan, 39 eteläiseen. Vuonna 1977 seurassa saavutettiin uudelleen 65 jäsenen määrä.

Vuoden 2010 huhtikuussa seuran jäsenmäärä oli 117. Miehiä jäsenistä oli 60, naisia 57. Työssäolevien naisten määrä oli 55, miesten vain 31. Naisjäsenistä vain 2, miehistä 29 oli vanhuuseläkkeellä. Heistä pääosan muodostivat 1950- ja 1960 luvuilla aloittaneet ”suuret ikäluokat”.


Kokoukset

Ensimmäiset kokoukset olivat aina pitkistä matkoista johtuen kaksipäiväisiä. Kokous on aloitettu lauantai-iltana illallisen merkeissä ja jatkettu sunnuntaina virallisella kokouksella ja luennoilla. Tilaisuus päättyi usein lounaaseen sunnuntaina. Tapahtumajärjestys on vaihdellut kokouksesta toiseen ja ammattiohjelmaa on saattanut olla molempina päivinä. Kokoukseen osallistuville puolisoille, jotka vielä 1960-luvulla olivat pelkästään naisia, oli ammattiohjelman aikana omaa ohjelmaansa ja kokouksensa. Kahvitilaisuuksissa, illallisella ja lounaalla oltiin yhdessä.

Seuran sääntöjen mukaan ”yhdistyksen tarkoituksena on koota sen toimialueella olevat eläinlääkärit yhteistoimintaan kaikissa eläinlääkärien toiminta-alaan kuuluvissa asioissa, kehittää niitä ja samalla edistää hyvää ammattitoveruutta. Yhdistys pyrkii toteuttamaan tarkoituksensa kokoamalla jäsenensä vähintään kaksi kertaa vuodessa kokouksiin, joisa keskustellaan ammattialaan kuuluvista kysymyksistä ja pidetään esitelmiä.”

Suuret muutokset eläinlääkärikunnassa eivät voi olla vaikuttamatta seuran tärkeimpään tehtävään eli kokouksiin. Tärkeää olisi, että osanotto kokouksiin olisi vilkasta eli ne on saatava mielenkiintoisiksi.Tuntuu siltä, että tapahtumia, tutustumista toisten työhön ja yhdessäoloa kaivataan esitelmien lisäksi. Ongelmaksi ovat tulleet kustannukset. Tapahtumat maksavat eikä ulkopuolista tukea ole enää sillä tavalla kuin ennen saatavissa. Seuran tulee jatkaa nykyisellä linjalla ja osallistua kustannuksiin.  Se varmaan toimii kannustimena osallistumiseen mutta voi aiheuttaa myös tarkistuksen jäsenmaksun suuruuteen.

 
Copyright © 2009 Pohjanmaan eläinlääkäriseura